Humanistisilla ja yhteiskunnallisilla tieteenaloilla valoisia tulevaisuuden näkymiä

(04.05.12)

”En halua vaikuttaa taivaanrannan maalarilta, mutta humanistisella ja yhteiskuntatieteellisellä tutkimuksella on myös valoisia tulevaisuuden näkymiä”, sanoo Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnantutkimuksen yksikön johtaja Liisa Hakamies-Blomqvist.  ”Elämme määrärahaleikkauksien puristuksessa, mutta näen silti ajassa ilmiöitä, jotka edistävät juuri näiden alojen vaikuttavuutta, näkyvyyttä ja sitä kautta yleisesti koettua tärkeyttä.”

Huonot talousnäkymät saattavat johtaa siihen, että tutkimukselta edellytetään yhä enemmän välitöntä hyötyä.  Humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen sovellettavuus on usein välillisempää kuin esimerkiksi tekniikan tai lääketieteen.  ”Humanistin saattaa olla vaikeampaa todistaa työnsä oikeutus yhteiskunnassa kuin teknologin. Toisaalta hyödyn korostamisen ilmapiiri haastaa tutkijoita pohtimaan omia tutkimuksiaan aiempaa laajemmin. Vaikka tutkimuksen alkuperäinen kimmoke olisikin tieteellinen uteliaisuus, voi olla antoisaa miettiä, mihin tulokset voivat yhteiskunnassa johtaa.” 

Hakamies-Blomqvistin mukaan humanistit ja yhteiskuntatieteilijät voisivat toimia entistä näkyvämmin asiantuntijoina julkisuudessa, vaikka se on vaikeampaa kuin tekniikan tutkijoilla.  ”Nanotutkijan kertoessa maallikolle tutkimuksestaan, on molemmille selvää, että kuulija ei lähtökohtaisesti tunne ja ymmärrä asiaa. On ekspertin tehtävä tehdä se ymmärrettäväksi ja kertoa, miten asiat ovat.”  Tutkijan asiantuntijuus voi hämärtyä, kun tutkittavat asiat ovat lähellä ihmisten arkikokemuksia.  ”Psykologeilla on erityisen haastava rooli. Olemmehan kaikki ihmisiä ja tiedämme, mitä ihmisyys on.  Joillekin on suorastaan narsistisesti loukkaavaa, että joku ulkopuolinen ymmärtäisi heitä paremmin kuin he itse.” 

Tutkimuksen infrastruktuurien kehittymistä Hakamies-Blomqvist pitää suurena mahdollisuutena yhteiskunnan ja kulttuurin tutkijoille.  Digitaalisen tallentamisen helpottuminen ja halpeneminen avaa uusia mahdollisuuksia.  ”Suomen Akatemian tutkimusinfrastruktuurihaussa käynnistyi mielenkiintoisia kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen hankkeita.  Esimerkiksi tieteen kansallinen termipankki on osa sekä kansallista että eurooppalaista tiekarttaa ja koskee kaikkia tieteenaloja, niiden opetusta, tutkijankoulutusta ja tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta.  Hankkeen avulla kansankielemme pysyvät myös tieteen kielinä ja yleisöllä voi säilyä elävä suhde tieteen kehitykseen.  Uskon, että tällä on kauaskantoinen merkitys tietoyhteiskuntamme perusteiden kannalta.”  Hakamies-Blomqvist arvelee humanististen alojen tutkimusinfrastruktuurien kehittyvän ripeästi lähivuosina. 

Pohjoismainen yhteistyö kiinnostaa edelleen

Euroopan kiristyvässä taloustilanteessa myös vanha tuttu pohjoismainen yhteistyö on yhä kiinnostavampaa.  ”Pieni Pohjola on yhtäkkiä Euroopan mallioppilas ja täällä käydään Kiinasta saakka ihmettelemässä, kuinka onnistumme pitämään talouden kestävänä ja silti ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa.”  Hakamies-Blomqvistin mielestä pohjoismainen tutkimusyhteistyö voi olla erityisen antoisaa kulttuurin ja yhteiskunnan tutkijoille.  Monet niiden tutkimusaloista ovat voimavaroiltaan pieniä, jolloin kansallisrajat ylittävä yhteistyö antaa lisävoimia.  Lisäksi niiden sisällä on paljon yhteiskunnallisesti tärkeitä, luonteeltaan paikallisia kysymyksiä, joista osa on yhteisiä. 

”Kun tutkittavat kohteet ovat samankaltaisia, niiden väliset erot ovat yhä mielenkiintoisempia. Esimerkiksi Suomen Pisa-menestys herättää mielenkiintoa.  Miksi pärjäämme niin paljon muita Pohjoismaita paremmin, vaikka olemme niin samankaltaisia?  Olemmeko sittenkin erilaisempia kuin luulimme? Teemmekö vain asioita eri tavalla? Onko Suomen menestys kansallisesta historiastamme kumpuava meille erityinen kilpailuetu, vai perustuuko se hyville toimintatavoille, joita muut voisivat kopioida?”

Lopuksi Hakamies-Blomqvist haluaa nostaa esiin yhteiskunnan suuret haasteet, jotka Suomen Akatemia määritteli kesäkuussa 2011.  ”Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen tieteenaloilla on paljon annettavaa suurien haasteiden ymmärtämisessä ja ratkaisujen etsimisessä.  Haasteet ovat kuitenkin niin valtavia, että olisi naiivia kuvitella, että ne voitaisiin ratkaista suuntaamalla pienen maan pienet tutkimusvoimavarat juuri niihin.  Suuret haasteet voivat kuitenkin herkistää tutkijoita tietyille suurille kysymyksille ja antaa heidän vapaalle tieteelliselle luovuudelleen suuntaavia virikkeitä.  Kenties siten löytyy uusia, ennen aavistamattomia tieteellisiä avauksia, joiden kautta aukeaa uudenlaisia ratkaisuavaruuksia.” 

Kuva: Marjo Aaltomaa